maanantai 25. elokuuta 2014

Visitor


Eilisiltana saatiin kyläilijä meidän tontille. Annika oli tulossa kotiin kun se säikähti portin päällä lekottelevaa käärmettä. Niin säikähdettiin me kaikki muutkin kotona olijat. Pikaisten googletusten ja hysteerisen käärmeenkuvaussession jälkeen päädyttiin siihen, että käärme on todennäköisesti joku vauvakokoinen python eli kuristajakäärme ja todennäköisesti harmiksi vain rotankokoisille otuksille (itserauhoittelun taito hallussa, joojoo). Mielikuvitus lähti kyllä laukkaamaan ja piti vähän tarkastella ettei  meidän makkariin johda mitään käärmeenmentävää aukkoa. Hrr. Enpä olisi uskonut törmääväni täällä ensimmäistä kertaa käärmeeseen kotipihassa. Aamulla veijari oli onneksi jo kadonnut.

Rawai Beach























Sainpahan vihdoinkin kuvat koneelle ja horisontit väännettyä suoriksi. Lähdettiin viime torstaina skootteriretkelle kohti Phuketin kaakkoisnurkkaa, jossa sijaitsee Rawai beach. Rawai ei ole mikään auringonpalvojien paratiisi vaan satama pitkähäntäveneille ja kuuluisa edullisesta ja erinomaisesta seafoodravintoloiden tarjonnasta. 

Koska oltiin nälkäisiä, otettiin ilo irti uudenlaisista menuista joita Kathun alueelta ei samalla lailla löydy. Tilattiin pöytään mangosalaattia katkaravuilla ja kalalla, tom yum keittoa sekalaisilla merenantimilla sekä yksi turvallinen vaihtoehto eli keltainen curry. Herkkua oli mutta huh suuta poltti! Oli ihana istuskella rauhassa nauttimassa lounasta meren äärellä, tommoiset paikat on kuitenkin aika ainutlaatuisia täällä. Paikka oli vielä oikeasti todella kohtuuhintainen ja annokset ihan valtavia. Kolmeen pekkaan ei pystytty tuhoamaan läheskään kaikkea. 

Mahat polleina kipiteltiin sitten tutkimaan maisemia pitkälle laiturille, joka on päästä katettu. Siellä näkyi useampia kalastajia, joku thaiperhe päiväunilla sekä paljon leikkiviä lapsia. Meri ilma kutitteli ja laineet olisivat kutsuneet uimaan. 

Huomattiin sataman takana vielä paikalliset kala- yms kaikentavaran-markkinat, jotka sitten kierrettiin läpi ihmetellen erilaisten kalojen ja merenelävien kirjoa. Astetta paikallisempi meno on aina paljon jännempää ja mielenkiintoisempaa, niin näilläkin markkinoilla. 

Jatkettiin matkaa vielä Phuketin eteläkärjessä sijaitsevalle viewpointille ja siitä eteenpäin takaisin kotiin länsirannikkoa pitkin. Viivyttiin niin pitkään, että iltakin ehti pimetä ja kotimatka mäkistä tietä pimeässä ilman ajolaseja oli aika hurja.

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Kouluviikko

Koulun pihat tulvii, sadekauden merkki
Tämä kurssi jäi kesken. Thaifukseja!
Alkuperäinen lukujärjestys, joka vielä vähän lyheni
Nyt on ensimmäinen kouluviikko koettu. Ajattelin kertoa vähän valituista kursseista ja viimehetken muutoksista. Koska suurin osa täällä opiskeltavista kursseista soveltuu tuotantotalouden sivuaineeksi, teen täällä työpsykologia ja johtaminen -sivuainemoduulia maisterivaiheeseen. Sivuaineprofessori antoi hyväksynnän seuraavanlaisille kursseille:
Principles of management
Strategic management
Social psychology
Intercultural communication
Skills for learning and problem solving
Human resources management

Näistä lukujärjestykseen päätyivät kaikki muut paitsi Human resources. Alunperin siitä syystä, että kaikki muut kurssit ajoittuvat ma-ke aikavälille ja HR olisi ollut vasta torstai-iltapäivänä. Koska tarviin loppujenlopuksi suoritukset vain neljästä kurssista niin viiden valitseminenkin on ihan riittämiin ja tällä tavoin on pidempi viikonloppu ja paremmat mahikset lähteä reissuun!

Ja sitten pienet kuvaukset kaikista kursseista joiden aloitusluennolla on tultu joko istuttua tai piipahdettua....

Strategic management
Tämä kurssi vaikutti ihan mielenkiintoiselta. On kurssikirjakin jota lueskellaan ja projektityö. Kokeita on yleensä kaksi, kuten tässäkin: mid term ja final exam. Kurssilla paljon vaihtareita ja vielä enemmän thaimaalaisia.

Professori on thaimaalainen mies, joka on opiskellut jossain ulkomailla ja puhuukin ihan hyvää englantia eikä korostus estä ymmärtämästä. Osaa puhua mikrofoniin.

Social psychology
Tällä kurssilla on 40 thaimaalaista sekä minä ja Eve. Ollaan siis ainoat länkkärit proffan lisäksi, joka on Kanadassa vaikka-ja-mitä opiskellut nainen. Erittäin selkeä puhe josta on helppo saada selvää (ei mikään itsestäänselvyys tässä maassa) ja kurssin aiheet vaikutti monipuolisilta ja mielenkiintoisilta. Kurssilla paljon kandinsa loppuvaiheen opiskelijoita eli täällä suht advanced. Iso luentosali joten mikrofonin käytöstä plussaa.

Principles of management
Herranjumala mikä lastentarha. Thaiopiskelijat pölisee ja kikattelee, vaihtarit istuu hiljaa ja ihmettelee, professorina nuori thaimaalainen nainen jonka englanninkielestä ei ota mitään tolkkua ja mikrofonikin vaan vinkui ja kaikui ja olipa auktoriteettikin vähän hukassa. Olikohan tässä kurssissa edes kirjaa? Vähän jäi hämäräksi mitä kurssi pitää sisällään, koska luento kesti vain tunnin ja siitä 90% meni siihen että jokainen opiskelija esitteli itsensä, sekä odotuksensa kurssia kohtaan. Suurin osa thaimaalaisista totesi että "I expect I pass"....  Ehdin jo vannoa että en palaa tälle kurssille.

Intercultural communication
Professori on mitä herttaisin thaimummeli!!! Ikää naisella vähintään 65 ja asenne ja englanninkieli täyttä rautaa. Tämä vaikuttaa yhdeltä mielenkiintoisimmista kursseista. Työtaakka ei kuulostanut valtavalta. Jonkin verran tuntitehtäviä, jotka palautetaan tunnin lopussa, kymmenkunta kotilukemistoa ja pistareita silloin tällöin. Tentillä on vain 50% painoarvo ja läsnäolopakkoakaan ei oikeastaan ole. Taso yleisesti on ehkä vähän helpohko, mutta se taisi tulla selväksi jo edellisillä kursseilla. Tällä kurssilla mikrofonia ei käytetä joten pitää heristellä korviaan, oikeestaan ainut miinus.

Skills for learning and problem solving
Kurssin nimi vaikutti lupaavalta, mutta todettiin että meillä oli ollut aaaaaiiiiivan liian korkeat ennakko-odotukset kurssin sisällön ja haastavuuden suhteen. Kurssi on paikallinen fuksikurssi, jossa opetellaan opiskelutekniikoita ja annetaan vinkkejä muiden kurssien suorittamisen helpottamiseksi. Tyyliin "on olemassa pitkä ja lähimuisti, jotta opiskelemasi asiat jäävät pitkään muistiin on hyvä kerrata asioita useaan kertaan". Sitten puhuttiin siitä kuinka jotkut ihmiset voivat saada fyysisiä huonovointisuusoireita ennen tenttiä, mutta sekin on ihan okei eikä mitenkään vaarallista. Luentotauolla marssittiin proffalle ja ilmoitettiin että tää ei nyt oo ehkä ihan meitä varten.

Ehdin siis jo vannoa etten palaa principles of managementiin, mutta tää viimeisin ajoi kyllä hyödyttömyydessään sen ohi. Neljä kurssia on kuitenkin pakko ottaa, jotta saa 20 opintopistettä kasaan. Sen taitaa vaatia Kelakin, mutta ainakin se vaaditaan free-mover apurahan saamiseksi. HR kurssista kuultiin huhua että siinä tehdään projekti jollekin hotellille ja että sekin on vähän soopaa, joten ei nyt sitten taideta ottaa sitäkään viidenneksi. Koulua tulee olemaan vain ma-ti ja viikonloppu on viisipäiväinen. Alkaa jo vähän pelottaa miten sitä keksii tekemistä kaikille viikonlopuille kun rahaa on kuitenkin rajallisesti :D Eilen hankittiin ainakin kuntosalijäsenyys niin ehkä siellä tulee sitten viihdyttyä paljon vapaapäivinä.
 

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Clean the beach bootcamp

Nyt tulee juttua aktiviteetista, josta kuultiin heti ekaviikolla ja jota ollaan ootettu innolla. Kyseessä on setti kuntoilua, auttamista ja porukka reippaita ja mahtavia ihmisiä, jotka kokoontuu kahden viikon välein jollekin Phuketin rannoista.

Näinä lauantai-aamuina ohjelmassa on n.30-45min bootcamp-henkinen treeni rannalla, jonka jälkeen palautellaan lihaksia puolen tunnin joogasessiolla ja lopuksi siivotaan yhteistuumin rantaa. Bootcamp osuuden vetää Krix ja joogaosuuden kaverinsa David. Molemmat ovat alojensa ammattilaisia ja viisaat päät yhteenlyömällä pojat ovat pistäneet pystyyn tämän mahtavan konseptin, jossa kaikki pääsevät osallistumaan ilmaiseen treeniin. Hyvän kuntoilusession jälkeen autetaan vielä ympäristöä siivoamalla ranta roskista.

Tällä kertaa vuorossa oli Nai Harn Beach joka sijaitsee likimain Phuketin  eteläkärjessä. Aamulla herättiin hyvissä ajoin ja todettiin että sää on aika paska. Vettä tuli kaatamalla ja lievää epäröintiä lähtemisen suhteen oli havaittavissa. Päätettiin lähteä kuitenkin tsekkaamaan meno ja eläteltiin toiveita, että sade olisi vain paikallista. Nai Harnille on kuitenkin matkaa joku 20 km meiltä.

Sade hellitti matkan ajaksi, mutta rannalle päästyä naurahdettiin pelkkää aurinkoa lupaileville säätiedotteille sillä vettä tuli melkein kaatamalla ja ukkonen jylisi. Bootcamperseja oli kuitenkin saapunut paikalle reipas 20 joten eikun esittelykierrokselle ja sitten treenit käyntiin.

Ei hemmetti miten mahtava reissu oli! Lämmiteltiin ekaksi hyppimällä ja menemällä eri tyyleillä rantaviivaa edestakaisin. Välissä pulahdettiin ja hörpättiin vettä ennen pääharjoitusta. Rantatörmällä 10 syvää kyykkyä, 5 punnerrusta ja 5 vatsalihasta, jonka jälkeen juoksu mereen ja sukellus aaltoihin (jotka oli muuten huisit), juoksua takaisin törmälle ja sama setti uudestaan 10 kertaa. Oli loistava meno sadesäästä huolimatta.  Joogahommat perään joista en kyllä tajunnu hirveesti mitään, mutta hyvää teki. Aurinkokin alkoi lopussa vähän pilkistellä pilvenraosta.

Siivousosuus oli oikeasti aika pysäyttävä kokemus kun tuli nähtyä miten hirveästi roskaa rannalle kertyy ja kuinka paljon sitä merestä huuhtoutuu maalle. Yhteensä roskajätesäkillisiä kertyi vähintään tusinan verran. Tulee varmaan itsekin taas uudenlaisella valppaudella kiinnitettyä huomiota siihen, että kuskaa roskansa roskikseen asti vaikka en tahallani yleensä edes roskaakaan. Toinen juttu on sitten kyllä taas ylipäänsä roskiksen löytämisen vaikeus tässä maassa. Siitä vois varmaan kirjottaa oman postauksensa jossain välissä!

Ranta-aktiviteettien jälkeen osa porukkaa mentiin vielä yhdessä syömään läheiseen raflaan. Krix möi bootcamp -paitoja ja pitihän meidänkin ostaa omat! Tästä lähtien kyllä joka toinen lauantai kuluu näissä merkeissä jos vaan ei satu olemaan reissun päällä. Oli myös mukavaa tutustua muihin saarella asuviin expatteihin ja kuulla tarinoita miten ihmiset on tänne päätyny elelemään.

Kuvat on randomräpsyjä mun kamerasta ennen ja jälkeen treenien. CBBC:n fabosivuilla löytyy enemmän kuvia meiningistä rannalla! 

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Ensimmäinen koulupäivä

Tai voiko sitä edes koulupäiväksi oikeastaan kutsua kun se loppui jo ennen kuin ehti alkaakaan?

Tänään siis piti alkaa kaikkien kurssien, ja niinpä herättiin ajoissa aamulla ja sonnustauduttiin uudenuutukaisiin fabulööseihin koulupukuihimme ja pistettiin ainakin hiukset ojennukseen. Oltiin valmistautuneita muistilehtiöiden ja penaaliemme kanssa Skills for learning and problem solving -kurssin aloitusluennolle. 

Hypättiin hameissamme skoottereiden selkään ja löydettiin luokkahuonekin hyvissä ajoin. Sitten alettiin vähän ihmetellä kun mitään ei tapahtunut. Paikalle oli eksynyt siis meitä vaihtareita kuusi, muttei yhtään thaiopiskelijaa tai professoria. Paita hiosti ja alko kenkuttaa. Vartin kuluttua ratkottiin tämä eka ongelma ja ymmärrettiin että luento on peruttu. Ensi viikolla uusi yritys ja viikonloppu käyntiin. Eikun kampuksen kahvilaan ja punomaan päivän suunnitelmia. 

Päädyttiin sitten shoppailureissuun paikalliseen ostoskeskukseen ja iltaohjelmaksi tutustumaan paikallisiin markkinoihin täällä Kathussa. Välissä ehdittiin kuitenkin tehdä myös pieni treeni kotialtaalla ja pihassa kun ei keritty kuntosaliakaan lähteä metsästämään.

Kerronpa vielä yhden päivän ihmetyksen aiheen. Oltiin orientaatioviikolla pistetty nimemme listaan, jossa kerättiin osallistujia viemään Asia Foundation Centerin (hyväntekeväisyysjärjestö) vähäosaisia lapsia vesipuistoon leikkimään tänä lauantaina, koska lapset tarvitsee sinne aikuisia peräänkatsojia. Thaiopiskelijoista ei innokkaita löydy, koska thait lähtökohtaisesti vihaa olla auringossa sillä siinä ruskettuu. Sitä vastoin vaihtareista löytyy paljonkin innokkaita, ja rajallinen määrä paikkoja täyttyy nopeasti. Minä tietysti vesipetona ilmoittauduin heti ekojen joukossa mukaan. Jotta homma ei olisi niin yksinkertainen, piti täyttää vielä netissä ilmoittautumiskaavake osallistumisen vahvistamiseksi. Ihan okei, onnistuu. Mutta tänä aamuna kuultiin että tätä retkeä organisoiva proffa olikin laittanut vielä uudet ilmolaput oveensa periaatteella nopeimmat syövät hitaat, eikä täten edellisillä ilmottautumisilla ollutkaan enää mitään väliä. Missattiin letut, eikä päästäkään nyt muksujen kanssa riehumaan paikalliseen vesihoploppiin. Pitää mennä ehkä joskus yksin... :D

Nyt on eessä taas neljä päivää vapaata ja suunnitelmat auki! Mahdollisuus!

tiistai 12. elokuuta 2014

Koh Phi Phi venematka


Toinen päivä Koh Phi Phillä valkeni ja oltiin buukattu koko porukalle venematka. Listalla oli lounasta, hedelmiä, apinaranta, viikinkiluola, snorklausta laguunilla sekä Maya bay beach aka THE BEACH aka se ranta jolla jotain James Bondia ja The beach leffat on filmattu. Noh. Heti alkuun kävi ilmi että ei lounasta nyt ainakaan kello kaksi heti veneelle päästyä syödä vaan vasta paluumatkalla auringonlaskua katsellessa ja hedelmiäkin sitten vasta jälkkäriksi. Noh ajattelin että 'mai pen rai' -niinkuin täällä sanotaan. It's ok, everything is gonna be fine, don't worry ja sitä rataa.

Apinapainia

No se Monkey beach. Apinarannalla oli apinoita, osa söpöjä ja hupsuja, osa semisti päällekäyviä joten säntäilin aina välillä rantaveteen niitä karkuun. 

Viikinkiluola
Viikinkiluolaan ei ole päässyt turistit enää moneen vuoteen, mutta siellä on kuulemma hienoja seinämaalauksia. Ihmeteltiin luolassa asuvien ihmisten kepeistä kyhäämää laituria siis luolan suulta paatista käsin. Vesi oli turkoosia jee!

Sitten päästiin laguunille missä oli tunti aikaa snorklailla ja kanotoida. Tästä kohtaa tai veden alta ei löydy mitään kuvia, mutta kuvitelkaa sinistä vettä. Harmikseen vesi oli kuulemma vaan niin matalalla sinä päivänä, että koralleita ei päässyt kunnolla katsomaan (yllätysyllätys niinkuin jokainen muukin iltapäivä), mutta hienoja ja värikkäitä kaloja kuitenkin nähtiin. 

Tässä vaiheessa mun huumoritasot laski kuitenkin aika alas, koska kuluneesta merimatkasta olin tullut aika merisairaaksi. Uiminen vähän helpotti pyörivää oloa, mutta tunnin polskimisen jälkeen yllättänyt nälkä taas oikeestaan vaan pahensi sitä. Välillä mietin että miksi oon tämmönen herkkis??? Tarkoitan, että kulttuurishokit ja koti-ikävät loistaa poissaolollaan, mutta sitten taannun kaksivuotiaan tasolle kun mahassa heittää ja vintissä melkein pimenee. Kiukuttaa ja kenkuttaa eikä mikään tunnu toimivan. Kinusin muutaman ananaksen palan kuitenkin paatin kokilta viittomakielellä ja näyttelijäntaidoillani ja sitten olin taas hitusenverran enemmän good to go.

Maya bay beach ja hiekkapolulla
THE entrance...
Viimeinen rasti oli Maya bay beach, jonne päästäkseen piti kuitenkin selvitä aika liukkaasta kivikkoisesta rannasta ja pienestä kiipeilystä. Tuon luonnonmuodostaman portin takana avautui aika nätti polku joka johti rannalle. Koska heikotuksissani ja kiukuissani olin viimeisiä rannassa, päädyin kulkemaan polun itsekseni rantaan ja se oli kyllä päivän paras hetki. Korallihiekkaa jalkojen alla ja viidakko pään päällä, siinä mää olin yksikseni hiljaisessa thaimetsässä, polun varressa, bikinit ja märkä teepaita päällä. Ranta sijaitsi valtavassa lahdelmassa ja hiekka oli valkoisinta ja hienojakoisinta mitä koskaan oon nähny. Pesi kyllä Nizzan biitsin mennen tullen (if you know what I mean).
Saapuminen satamaan
Miehistö oli jätjestänyt kaikkien kengät sieviin riveihin loppumatkasta
Paluumatkalla sitten ihmeteltiin hämärtyvää iltaa ja valtavaa kuuta. Syötiin vihdoin ja rauhoituttiin hieman ennen illan rientoja. Sanottiin kiitokset ja heipat meidän mukaville oppaille ja olin ylpeä itsestäni että kuitenkin jaksoin nauttia kaikista aktiviteeteista merellä kaikesta huolimatta. Salaa pikku taputus omalle olalle ja valmistautumaan iltaan.

maanantai 11. elokuuta 2014

Koh Phi Phi viikonloppu


Perjantaina, orientaatioviikon päätyttyä koitti Asia Exchangen järjestämä retki Koh Phi Phi -saarille. Matkaan lähdettiin yliopistolta minibusseilla, jotka kuljettivat meidät satamaan. Matka Phuket Pieristä Phi Phi Donille kesti noin kaksi tuntia. Botski oli suht purkki, mutta omia ennakko odotuksiani rikkoen en tullut edes merisairaaksi. Matka taittui suurimmaksi osaksi kannella istuskellen ja makoillen. Ilma oli aika harmaa mutta silti hiki virtasi kuumuudesta. 
Sadekausi ja harmaata
Harmony House, huone 400 bathia, mallia erittäin basic
Saarelle saavuttuamme ensimmäinen homma oli löytää majoitus. Koska näytettiin tietenkin joukolta reppuselkäisiä urpoja, saatiin takiaisiksemme useita hotellien sisäänheittäjiä heti satamasta. Ne yrittivät johdattaa meitä tietämiinsä hotelleihin, koska ilmeisesti saavat rahaa jokaisesta tuomastaan asiakkaasta. Yritettiin vähän mennä omia teitämme, mutta lopulta kuitenkin päädyttiin johonkin halpaan, aika erittäin basic tasoiseen hostelliin johon näillä johdattelijoilla oli diili. Noh, 200 bathia per henkilö yöstä ei ollut ihan hirveä summa, oli kuitenkin oma vessa (josta tuli tasan yhden lämpöistä vettä, milloin mitäkin) ja sänky jolla nukkua. 

Symppis ravintola

Hyytävien suihkujen jälkeen siirryttiin illallistamaan kuvaan ulkoilmaravintolaan josta oli hyvät näkymät ja sen jälkeen paikallisiin menomestoihin rannalle kattelemaan tulishowta ja myöhemmin krebailemaan. Näin tällaisen tulishown ekaa kertaa elämässäni, joten se oli aika siistiä. Tyypit heitteli vaikka minkälaisia palavia keppejä ja palloja ilmaan samalla taiteillen kaikenmaailman hyppyjä, piruetteja ja akrobatiaa. Lopussa yleisökin sai käydä hyppäämässä palavaa hyppynarua tai limbota tulikepin alitse.  Nää tulisenseit näytti kyllä mallia ja niistä ois ollu aika vaikee laittaa paremmaksi. Huih.

Mun taidonnäytteet(!)

Seuraava päivä kului kokonaisuudessaan venematkalla, johon kuului kaikenlaista aktiviteettia. Retki oli kaikenkaikkiaan hieno kokemus ja oli ihan siistiä päästä merille. Pistän venereissusta ihan oman postauksen tulemaan koska tähänkin settiin kuuluu jo aikamoinen kuvatulva ja tekstiä pukkaa. 

Saarelta muuten puuttuu kokonaan autot ja mopot. Kaikki tavara kuskataan satamasta ympäri saarta tuommoisilla kärryillä. Niitä on sitten isompia ja pienempiä ja niitä työntämässä yksi tai useampi ihminen. Sitten kuuluu vaan PII-PII-PII-PII jostain ja pitää tajuta väistää. Paikalliset kulkee myös pyörällä ja piipittelevät myös jalankulkijoille merkiksi. Kun Bangkokissa ja Phuketissa näkee aina tuontuosta kulkukoiria, loistavat ne poissaolollaan Phi Phillä. Sen sijaan saarella on paljon kissoja, jotka elelevät tyytyväisinä ja köllivät aina siellä sun täällä. 

Näiden luxusbungalowien hintaa ei ois kehdattu ees kysyä.
Pitkähäntäveneitä
Toinen ilta vietettiinkin sitten vähän rauhallisemmissa merkeissä. Kierreltiin kujia ja käytiin katsomassa vähän thaiboxingia, sitten palattiin taas rannalle kuten edellisenäkin iltana, mutta välteltiin baareja ja etsittiin hiljaisempi paikka jossa saattoi vaan jutella ja ottaa rennosti.


Sunnuntaina tarkoituksena oli vaihtaa vain majoitusta ja jäädä vielä päiväksi, mutta päädyttiinkin sitten palaamaan iltapäivälautalla takaisin. Kierreltiin alueilla joita ei oltu vielä nähty ja syötiin jätskit kauniin päivän kunniaksi. Sukelluskurssille osallistuminen jäi esimerkiksi kutitteleemaan mieltä ja nyt vielä alkusyksystä siihen olisi Phi Phillä hyvät mahdollisuudet kun eletään alhaista sesonkia. Phi Phille siis ehkä palataan vielä, mutta verrattuna Phuketiin tai varsinkin Bangkokiin hintataso on aika suolainen ja aktiviteettien kirjo lopulta aika rajallinen.

Herkkujädeä