Homestay - päivä I

Viikko sitten lauantaina aamu valkeni aikaisin. Heitin parin päivän vaatekerran ja uikkarit reppuun ja heippasin Even joka jäi kärvistelemään flunssan kouriin. Pari seuraavaa päivää tulisi vierähtämään mantereen puolella Pangngan kaupungissa ja lähiympäristössä seikkaillen ja majoittuen paikallisen perheen luona. Sen kummemmin päivien ohjelmasta ei vielä ollut tietoa. Mukana meitä oli kuusi vaihtaria sekä thaimaalainen opiskelija Krits, joka toimi meille tulkkina.

Matka perheen luo kesti vajaan pari tuntia. Sympaattinen bussikuski oli ottanut tyttöystävänsäkin mukaan ja soitti thaimaalaisin rytmein viriteltyjä tuttuja hittibiisejä. Oli Shakiraa ja Rihannaa ja välillä hoilattiin mukana.

Saavuttiin kyläpaikkaan ja vietiin tavarat meille varattuun huoneeseen.  Samassa pihapiirissä asui pari perhettä, jotka jakoivat arjen yhdessä. Taloja pihapiirissä oli neljä. Seinät ohutta betonilevyä ja päällä aaltopeltikatto. Ikkunat vaan aukkoja seinässä, joita peitti löyhästi verhot. En edes uskaltanut laskea montako hyttysenpuremaa sain seuraavana yönä, sen verran oli hyvin ilmastoitu asunto. Parisängyn patja tarjosi kuitenkin yöksi siskonpedin kolmen muun tytön kanssa ja  kaikkien päivän aktiviteettien jälkeen nukuttikin hyvin.

Ensimmäisenä päästiin kokkailemaan talon väen kanssa vihreää curryä. Saatiin itse miksailla morttelissa currytahnaan tulevia aineksia vähän niinkuin kokeilun vuoksi, mutta lopulliseen kastikkeeseen läntättiin kuitenkin tahnaa ihan valmistavaraa. Muutoin ruuan tulemiseen ois voinu mennä suurempi tovi. Ja oltiin jo nälkäisiä. Sekaan uppos kaikenlaista palaa kanasta, koipineen päivineen. 

Ruuan jälkeen suunnattiin pitkähäntäveneellä hiekkasärkälle jossa kerättiin simpukoita iltaruokaa varten. Lopulta päädyttiin uimaan vaatteet päällä - thaityyliin. Vesi alkoi pikkuhiljaa nousta ja venekyyti saapui meitä noutamaan. 

Pikaisen vaatteiden vaihdon jälkeen lähdettiin vilkaisemaan apinakalliota, jossa oli todella ahnaita apinoita. Niille maistui puoliksi mädäntyneet papaijat. Kallion siimeksessä oli jylhä luola johon luikahdettiin apinoiden ohi. 

Pienen kävelyretken jälkeen suunnattiin paikalliselle night marketille. Oltiin ainoat ulkomaalaiset varmaan koko kylässä ja eräs mies seurasikin meitä koko ajan kuvaten ipadillään ja oli maailman onnellisin kun vilkutettiin sen kuvassa. Kadun päässä oli bileet, kylän naisia oli sankka joukko tanssimassa dj:n kajareista kaikuvan musiikin tahtiin. Ilma oli täynnä hyväntuulisuutta ja rentoa meininkiä.

Illaksi isäntäperhe kattoi meille BBQ-illallisen tiellä olevalle jalkakäytävälle. Grillistä tuli vaikka ja mitä. Rapuja, päivällä kerättyjä simpukoita, lihaa ja laardia, kasviksia ja keittoa. Ruoka oli herkullista ja sitä oli ihan liikaa! Oltiinhan me retkestä maksetukin, mutta tuntui niin hullulta, että mun mittapuulla niin vaatimattomasti asuva perhe tarjosi meille ruokaa ihan yltäkylläisesti. Meidän piti moneen kertaan sanoa, että kyllä jo riittää - navat on ihan pullollaan. Ja silti ne vaan kantoi lisää apetta pöytään! 

Ilta kului leppoisissa merkeissä. Oltiin kaikki ihan puhki päivän hulinoista - ja siitä ruuan määrästä. Otettiin suihkut thai-tyyliin, eli kylmää vettä napolla päälle. Tuli ihan mökkiolosuhteet mieleen.

Paradise Beach -päivä

Eilen mulla oli semmonen elämänrymimuutosvaihde silmässä, jonka aloitin "takaisin ruotuun" -päivällä, vaikka ehkä seuraavasta päivänkulun selostuksesta ei sellaista kuvaa kukaan varmaan saakkaan (ei se mitään, en minäkään). Koska viimeiset pari viikkoa on kulunut enemmän tai vähemmän meiningillä 'liian myöhään nukkumaan, liian myöhään sängystä ylös' oli aika alkaa saamaan asiaan muutos. Torstaina kosiskelin nukku-mattia jo yhden aikaan yöllä (!) ja aamulla herätyskello pärähti soimaan yhdeksän aikaan. 

Päivän suunnitelmaan kuului aamupalan jälkeen pyrähdys kuntosalille. Tein kunnon tehotreenin käsille ja keskivartalolle, mutta jossain kohtaa huomasin pienen kaktuksen kutittelevan kurkussa. Pieni manaus, päänpudistelu ja järkeilytuokio. Ehkä siellä ei ole oikeasti mitään, korkeintaan vettä väärässä kurkussa. Kroppa toimii kuitenkin normaalisti ja treeni rullaa. 

Pyörähdys kotona ja sitten suuntaus kreisille skootteriajelulle kohti Paradise beachia, jonka koordinaatit meillä oli hallussa vaan kuulopuheiden perusteella. Tällä kertaa hypättiin Even kanssa saman skootterin selkään, koska tarkoitus oli saada takapenkiltä käsin huikeeta gopro-matskua. Sitähän saatiinkin. Matka taittui eka Patong Beachille päin jonne mentäessä pitää ylittää pari jyrkkää mäkeä. Korkeimman mäen päällä kaikki autot ja skootterit aina tööttäilee ja samalla muistan elävästi tarinan mitä iskä aina kertoo. Autokoulun teoriakokeessa siltä oli kysytty, että pitääkö mäen päälle saavuttaessa antaa äänimerkki ja se oli piruuttaan päättänyt vastata kysymykseen että tottakai, jota sitten autokoulun ope ei ollut kauheasti arvostanut. Terkkuja sinne iskälle, jossain puolella maailmaa ihmiset ihan tosissaan tööttäilee mäen päällä!

Luultiin että hurjimmat mäet on jo takana päin mutta mitäs sitten. Viimeiset pätkät rannalle oli semmosta vuoristorataa, että toisen oli lopulta käveltävä. Alamäki meinas olla niin jyrkkä, että jarrut pohjassa kahden ihmisen nitkuttelu alaspäin oli kohtalaisen epämiellyttävää. Paluumatkalla sen mäen ylöskäveleminen oli sitten taas aika ponnistelun takana siihen asti, että skootteri jaksoi vetää kahta kerrallaan. 

Rannalla avautui kuitenkin ihan hulppeet maisemat. Melkein tyyntä, turkoosia vettä, ja hiekkaa. Rantaa reunustivat kivikot ja palmupuut ja tämän yksityisen rannan 100 bahtin (n.2,5€) sisäänpääsymaksuun sisältyi aurinkotuoli, vessat ja suihkut. Henkilökuntaa pyöri ympärillä ja omalle tuolille ois saanu tilata edullisin hinnoin ruokaa ja juomaa. Ens kerralla jätetään kyllä lounaat kotikuppilassa väliin ja suunnataan heti aamusta tonne paistattelemaan päivää ja nautitaan palvelusta ihan kunnolla.

Illalla suunnistettiin vielä Phuket Towniin haukkailemaan illallista mageeseen ravintolaan viewpointin kupeeseen. Hinnatkin oli aika mageet... maksoin ehkä nelinkertasesti verrattuna siihen, mitä normaalipaikoissa missä syödään. Mutta vertailunvuoksi kunnon pihvi irtoaisi n. 12eurolla - ehkä syön senkin vielä joskus. Navat pömpöllä ihailtiin vielä kaupungin valoja ja Vegetarian festivaleilta kantautuvia ilotulituksia. 

Kaktus kurkussa kuitenkin alkoi illan myötä voimistua ja päätin jäädä yksin kotiin nyhväämään kun muu porukka päätti vielä suunnata Bangla-roadille eli Patong beachillä sijaitsevalle kreisibailukadulle. Harmittelin enemmän sitä etten viitti seuraavana aamuna lähteä revittelemään bootcampille, jota on taas pari viikkoa tullu odoteltua. Vähän skypepuhelua kotiinpäin, jonka jälkeen uppouduin pariksi tunniksi etuovi.comiin ja lainalaskureihin. Oivoi mua. Nyt sitten heräsin uuteen päivään kurkkukivun kanssa. Pitää lähteä hakemaan vähän inkivääri-lime-hunajatee -aineksia kaupasta pikkuhiljaa.

Koolein kapselihostelli ever

Bangkokissa vietettiin ekat kaksi yötä Sukhumvitin alueella, josta oltiin varattu 3HOWW nimisestä hostellista kapselimaiset punkat. Kun Eve tuon vaihtoehdon hostelworldistä löysi, hihkuin minä innostuksesta. Koko viime vuosi kun tuli painiskeltua 'moderni kapselihotelli' -tuotekehitysprojektin parissa koulussa ja halusin todellakin kokea millaista kapselihotellimaisessa asumuksessa olisi viettää muutama yö.

Dormissa oli tilaa 32 henkilölle, mikä aluksi kuulostaa aikas isolta. Montakohan kuorsaajaa sinne mahtuu? Entä bileporukkaa jotka rymyää aamuyön tunteina metelöiden peteihinsä. Noh, sitä rymyävää juhlakansaa ei näkynyt laisinkaan ja kuorsaajiakin kuului vain yhdestä loosista ensimmäisenä yönä. Vaikka kapselit olivat avoimia päätyseinustasta, peittonaan vaan ohut verho, blokkasivat ohuetkin vaneriseinät ihan hyvin naapuriyksiköistä kantautuvaa melua. Ja vedin peittoa vähän visummin korville.

Fasiliteetit olivat muutenkin kunnossa. Kadun puolelle oli pieni terassi, jossa kelpasi jutskailla muiden reissaajien kanssa ja nauttia vaikka pari olusta. Sisätiloista löytyi keittiö, elokuvahuone, lounge-alue jossa saattoi röhnöttää, sekä tosi siistit suihku- ja wc-tilat. Hiustenkuivaajaa sekä shampoo- ja rasvaputelia löytyi jos omat jäi kotiin. Sisustus oli tosi industrial-tyylistä ja modernia - toimivaa. Alakerran kapseliin oli helppo kömpiä ja samoin sieltä pois, yläkertaan johtavat tikapuut asettivat ehkä vähän haasteita. Ja kun miettii että hintaa tälle hostelliyölle tuli 450bahtia eli noin 12 euroa ja perinteiset kerrossänkydormitkin huitelevat hinnoissaan 10 euron tietämillä, ei parin lisäeuron tuoma oma tila ja yksityisyys paljon kukkaroa köyhdyttänyt. Tämä mesta oli kyllä hostelliasumisen luxusta. Mutta nauttikaa te kämäsistä kännykkäräpsyistä!

Ayutthaya - vanha pääkaupunki

Bangkokvisiittimme kolmantena päivänä tehtiin päiväretki Thaimaan vanhaan pääkaupunkiin Ayutthayaan. Kaupunki sijaitsee noin 80km päässä Bangkokista ja se ehti olla Thaimaan pääkaupunki yli 400 vuotta ennen kuin burmalaiset vuonna 1767 hyökkäsivät ja tuhosivat sen jonka jälkeen kaupunki hylättiin.

Meidän kierroksellemme osui pääasiassa temppeleitä, joita Ayutthayassa on paljon. Suurin osa temppeleistä on  raunioitunut erittäin pahasti, mutta hyvinsäilyneitä osia katsellessa voi kuvitella millaisessa loistossa paikka on aikanaan ollut. Temppelialueet levittyvät yleensä todella laajalle ja siinä mielessä nämä uskonnolliset paikat poikkeavat länsimaisesta kirkko-käsityksestä, jossa kirkko on yksi yhtenäinen rakennus. 

Temppeliraunioilla kohoaa useita chedejä eli ylöspäin suippenevia rakennuksia. Chedit (tai stupat) on rakennettu reliikkien hautaamista varten. Ensimmäiset chedit ovat oletettavasti olleet buddhan maallisten jäännösten hautapaikkoja ja tarinan mukaan niitä on ollut kahdeksan tai yhdeksän haudattuna eri puolille. 

Varattiin retki yhdeltä matkanjärjestäjältä netistä ja liikkuminen paikasta toiseen tapahtui minibussilla. Kyyti nouti meidät perjantai-aamuna hotellin ovelta ja ajomatka Ayutthayaan kesti vajaan pari tuntia. Sama bussi kierrätti meitä koko päivän mikä oli tosi kätevää, koska saatiin jättää reissureput koko päiväksi bussiin. Perjantai oli meidän hostellinvaihtopäivä ja vähän jänskätettiin, että kuluuko koko päivä kuusi lisäkiloa selässä. Onneksi ei, ja saatiinpahan kyyti vielä uuden hostellin kulmille päivän päätteeksi. Puolenpäivän aikaan saatiin myös lounas jossain jokivarsikuppilassa - perus setti riisiä ja jotain kastikkeita ennenkuin matka taas jatkui.

Päiväretki oli erittäin onnistunut ja oli mahtavaa päästä tutkailemaan satoja vuosia vanhoja paikkoja, oli koko ajan mielessä yksi miinus mistä oikeastaan kaikki tähänastiset turistikohteet ovat mielestäni kärsineet. Nimittäin infotaulut! Euroopassa kierrellessä kaikenmaailman mestoissa selvitetään lyhyillä kuvaavilla teksteillä paikan, asian tai esineen historiaa ja tarkoitusta, jolloin ainakin mun mielestä on helpompi sitten jälkeenpäin muistella paikkoja ja erotella ne mielessään. Tuollakin saiteilla olisi ollut hurjan mielenkiintoista lukea jostain, että mitä - miksi - ja milloin ko. paikassa on tapahtunut. Jälkeenpäin voi toki lueskella wikipediaa ja historiaa netistä, mutta olisi paljon mielekkäämpää uppoutua siihen samalla kun katselee sitä käsittämättömän kokoista ja koristeellista kivikasaa.

Siistiä oli kuitenkin nähdä, että temppelit edustivat vähän erilaisiakin tyylisuuntia. Kaupungin neljäänsataan kukoistusvuoteen kuitenkin ehtii mahtua paljon tyylisuuntia ja aikakausia.