Niinkuin sivusin jo joulutervehdystekstissä tuulisia ja harmaita joulukelejä paratiisissa (ja jolloin ihan oikeasti kaipasin lumihankeen, pimeyteen ja Ouluun), biitsikelit ei todellakaan suosineet ja mun haavekuvat "joulusta auringonpaisteessa rantahiekalla löhöillen, kolaa siemaillen ja kirjoja ahmien" ei ihan natsannut.
Tästä huolimatta nautittiin kuitenkin saaren muusta annista. Saavuttiin myrskyisän ja venähtäneen merimatkan jälkeen satamaan ja vuokrattiin heti skootterit. Kaasutettiin liikkeen pihasta pois ja yksi rouva jolta kysyttiin tietä matkalla huomautti takarenkaan lättänästä olemuksesta. Kurvaus takaisin vuokraliikkeen eteen ja toteaminen että pulju ehti viidessä minuutissa sulkeutua. Hätä ei kuitenkaan ollut ihan pahan näköinen. Pirautettiin paikan omistajalle joka kehotti asioimaan naapurikorjaamossa. Joku paikanpäälle sattunut ystävällinen thaimaalainen hoiti kaiken kommunikaation puhelimessa ja me vaan pöljinä ja tyytyväisinä jäätiin odottamaan kumin vaihtoa.
Paikalle sattui myös toinen leppoisa thaimaalaismies, jolla ei ollut mihinkään kiire (kenelläpä täällä edes olisi kiire, paitsi meillä typerillä länsimaalaisilla jotka keksitään kiire-asioita vaikka mistä). Oli kuulemma asunut sveitsissä, vihasi venäläisiä turisteja ja sillä oli lappilainen kaveri. Suomalaisista ja ruotsalaisista se tykkäsi kovasti ja kehui Koh Phanganin saarta jolle oli asettunut elelemään. Völjyyn eksyi myös kanadalainen hippimies Jo, oli ilmeisesti myös saaren vakiokamaa ja thaimaalaismiehen vanha kaveri.
Saatiin parinkymmenen minuutin jälkeen korjattu skootteri allemme ja suunnattiin kohti bungalowimajoitustamme. Power beach resort oli täynnä eritasoisia bungaloweja, pari uima-allasta ja rantaviivaa. Even naapurista löytyi myös suomalaisia, joiden kanssa parina iltana jumituttiinkin höpöttelemään ja ihmettelemään niitänäitä.
Saariaika täyttyikin sitten skootteriretkistä, hengailuista aamupalalla, lounaalla, limpparilla, smoothiella, illallisella tai drinksuilla. Sekä aattoaamuna matkanjatkon suunnitelmiin liittyvillä säntäilyillä.
Kun lautta irtosi satamasta, harmitti kovasti että piti lähteä. Pala mua jäi sinne ehkä odottamaan ja vaatimaan parempaa aikaa saarella sekä retkeä myös pohjoiselle pikkuveljelle Koh Taolle joka jäi nyt myös käymättä. Sekalaiset kuvat raottakoon vähän meidän joulumaisemia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti