Terveisiä Arlandan lentokentältä!
Ensimmäinen lento on takana ja äsken kaivettiin läppärit kahvilan pöydälle ajankuluksi.
Eilinen kului aamulla pakkauspanikoinnin vallassa. Oikeesti heräsin jo seitsemältä mutten saanu mitään aikaan johonkin kolmeen tuntiin kunnes alko oikeestaan tulla jo kiire. Meillä oli ohjelmassa Hemppu the tortoisen muutto. Hemppu muutti mun siskon Roosan luo terraarioineen päivineen. Onneksi se on harjoitellut ghettoniemen Herttoniemen elämää jo useempaan kertaan tämän vuoden aikana.
Kuitenkin ennen mitään näitä häppeninkejä sain puhelun vieraasta numerosta, joka paljastui erittäin iloiseksi soitoksi. Oon nimittäin ollu heinäkuun alusta 1. varasijalla Lahteen muotoiluinstituuttiin, johon hain opiskelemaan teollista muotoilua. Nyt sitten joku niistä yhdeksästä onnekkaasta oli jättänyt paikkansa lunastamatta ja minä pääsin sisään!! Voi kuinka onnellinen olinkaan siinä kaiken pakkaushorrorin keskellä. Aika siistiä. Olin jo henkisesti valmistautunut siihen, ettei paikkaa tipahda vaikka pääsinkin niin lähelle. Nyt ei tarvitse huolia ensi keväänä enää pääsykokeista ja oikeestaan aika monen seuraavan vuoden pläni on suht selkee. Dippa purkkiin keväällä ja taiteilijakouluun syksyllä. Hurraa!
Ilakointivaiheiden ja muuton jälkeen suunnattiin perheköörillä Helsingin eteläkärkeen ja paatilla Skifferiin nauttimaan pitsat ja kuohuvaa. Oli muuten mukava paikka. Aurinko paistoi ja taustalla soi letkee musa, pitsat oli erittäin hyvät ja seura hyvvää. Ikävähän näitä tullee.
Ilta meni vielä kotoillen ja jutellen myöhään iltaan. Millään ei ois malttanu mennä nukkumaan, mutta lopulta sitten nukahdin sateen ropinaan ja lempparipoikaystävän kainaloon.
Aamu meni vähän itkua tihrustaessa. Heippa koti, heippa isi, heippa Samuli, heippa Suomi ja kotihuudit. Palataan tammikuun hangilla sitten asiaan. Ootte rakkaita! Evästäytymisen ja terästäytymisen jälkeen päästiin kuitenkin koneeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti