torstai 23. lokakuuta 2014

Päiväntasaajan alla


Australiassa on ihanaa.

Keskiviikkona saavuimme Even kanssa Melbourneen. Ensimmäisenä suunnattiin lentokentältä kohti ystäväni Rachaelin taloa. Bussimatka, raitiovaunumatka ja pieni kävelypätkä ihastuttavan naapuruston läpi. Suloisia pikkutaloja etupihoineen ja suloisine yksityiskohtineen. Jokainen talo hieman erilainen ja omalaatuinen. Vastassa meitä oli Rachael ja riehakkaat koirakaverukset Izzie ja Bruno. 


Illalla pyöräiltiin syömään erääseen puiston liepeillä sijaitsevaan vanhaan luostariin joka nykypäivänä tarjoaa tiloja kaikenlaiselle kultuurille ja toiminnalle, niinkuin ravintolalle jossa käytiin. Joka päivä, joka aterialla siellä on buffet pöytä, josta saa maksaa ruuan syötyään omantunnon mukaan. Otettiin kukkuraiset lautaset talon takapihalle ja pikniköitiin. Harvinaislaatuinen paikka ja toimintaidea.


Torstai-aamuna nukuttiin pitkään. Koska edelliset yöunet jäi kehnoiksi yölennon takia, taidettiin vedellä hirsiä liki 14 tuntia. Päiväksi suunnattiin kiertelemään kaupunkia. Löydettiin ihastuttavia kahviloita ja ruokapaikkoja, vintageliikkeitä ja supersale shoppeja. Tunnusteltiin kaupungin viboja. Tiirailtiin tyylikkäitä vastaantulijoita, värikästä katutaidetta ja haaveiltiin jo tänne muuttamisesta.

Ja huokailtiin että ihanaa olla täällä vielä yli kaksi viikkoa. Paras visa run koskaan.
Sukkahousujen vetäminen mekon allekaan ei haittaa, vaan sitä on jopa vähän kaivannut.


tiistai 21. lokakuuta 2014

Kanchanaburi - Erawan Waterfalls







Bangkok-päivän jälkeen oltiin saatu reissuvahvistukset Keijl ja Janakin maisemiin ja perjantaina suunnattiin Keijlin äidin luo Suphan Buriin. Keijl on siis thai, mutta asunut lähes koko elämänsä Hollannissa, mutta hänen äitinsä on kuitenkin muutamia vuosia sitten palannut takaisin Thaimaahan. Keijl pyysi meidät mukaan kylään ja halusi viedä meidät myös Kanchanaburiin ja Erawanin vesiputouksille.

Bangkok jäi kaatosateen alle kun me istahdettiin parin tunnin matkalle minibussiin. Perillä meitä oli vastaanottamassa Kejlin äiti ja maailman suloisin pikkusisko. Käytiin kiertämässä paikalliset markkinat, joilta ostettiin myös ruokaa illaksi. Iltaa veitettiin talolla, jossa katseltiin pikkuprinsessan ohjelmanumeroita ja syötiin illallista. Maistoin heinäsirkkaa! 

Seuraavaksi päiväksi oltiin vuokrattu oma minibussi joka vei meidät Erawanin putouksille ja sen jälkeen Kanchanaburiin. Meille sattui tosi nätti sää ja lähdettiin innolla kiipeämään vesiputouksen tasolta seuraavalle. Aluksi tie oli vielä laatoitettua nättiä käytävää, mutta mitä korkeammalle päästiin, sitä enemmän sai loikkia kivien seassa ja liukkaalla mutamaalla. Eve ja Sara pääsikin ylimmälle eli seitsemännelle tasolle, josta kuulemma oli mahtavat maisemat. Me muut jäätiin seuraamaan mun säälittävää uintiyritystä johonkin kuudennen ja seitsemännen tason välimaastoon. 

Tiesin edellisen vesiputousuinnin jäljiltä, että vedessä on varmasti kala jos toinenkin näykkimässä. Ja ajattelin että tämä pätee vain niihin pikkukaloihin mitä viimeksi olin nähnyt. Pulahdin innoissani uimaan ja ajattelin kuinka parasta onkaan uida reilun tunnin hikisen kiipeämisen jälkeen! Tipahdin kuitenkin aika lujaa onneni kukkuloilta kun röyhkeät kalat kävi kiinni. Näykkäys sieltä sun täältä ja taisin kiljahdellessani ja loikkiessani rantaa kohden olla hyvä näky. Ou mai. Lampareessa olevat kalat olivatkin reippaasti kookkaampia kun edellisessä paikassa. Siinä sitten ihailtiin maisemia ja turkoosia vettä jonkun kannon päältä. 

Illaksi suunnattiin Kanchanaburiin ja löydettiin sopuhintainen mukava majatalo mukavalta alueelta. Käytiin katsastamassa myös kuuluisa Kwai joen silta ja nähtiin juuri Bangkokiin suuntaava junavuoro ylittämässä sitä. Sillasta kertova fakta ja fiktio on ilmeisesti aika sekoittunutta, mutta hyviä tarinoitahan voi kuunnella aina. Sillasta on myös tehty nimeään kantava elokuva, mikä kiinnostaisi nyt nähdä.

Keijlin luottotaksikuski Bangkokista oli sattumalta lähialueilla myös samana päivänä ja halusi ehdottomasti viedä meidät ystävänsä ravintolaan syömään sammakon koipia! Niinpä pynttäydyttiin ja sullouduttiin kaikki viisi tyttöä auton kyytiin. Tilattiin pöytä täyteen kaikkia herkkuja ja syötiin taas thai-tyyliin jakamalla kaikki annokset. Sammakon koivet oli paikan erikoisuus ja kuultiin että päivässä ne myy noin 600-800 sammakkoa, jotka tulee ravintolan omalta farmilta - suoraan takapihalta. Omistaja toi meille yhden sammakoista näytille ruokailun jälkeen!

Istuttiin vielä iltaa hostellin lähetyvillä olevassa baarissa. Kanchanaburi houkuttelisi vielä. Tavattiin joitain vapaaehtoistyöntekijöitä, jotka tulee usein viikonloppuisin lomailemaan Kanchanaburiin. Kaupungin meininki kieltämättä vaikutti erittäin leppoisalta ja raukealta. Fiilis oli ihan eri tavalla rentoutunut kuin Phuketin rannoilla.

Sunnuntai kului matkustaessa. Ensin parin tunnin bussimatka Bangkokiin, kyyti lentokentälle ja lento Phuketiin. On hassua, kuinka paikka minibussissa (200km), matka taksilla lentokentälle (20km) ja olut (33cl baarissa) voivat kustantaa saman verran. Noin 100 bahtia eli 2,5 euroa.




lauantai 18. lokakuuta 2014

Bangkok jälleen jee !




Pari viikkoa sitten lähdettiin jälleen Bangkokiin. Tällä kertaa välietappina reissulle Kanchanaburiin, mutta yksi ilta ja kokonainen päivä ehdittiin Saran ja Even kanssa huidella menemään kun ooteltiin täydennystä matkaseurueeseen. 

Oltiin saatu mahtava päähänpisto että tällä kertaa on päästävä Ikeaan. Niinpä hurautettiin kaupungin laitamille ja pidettiin sormet ristissä että meille tarjoillaan vielä lihapullia puolukkahillolla. Toiveet täyttyi ja vielä enemmänkin. Napaan mahtui myös juustokakkua ja pehmistä. Kotiin tuomisiksi napattiin puuvillalakanat (täällä päin lakanat on muuten nihkeetä tekokuitua) ja sadetakit, jotka seuraavana päivänä osoittautui hyvin käytännöllisiksi!

Seuraavana päivänä suunnattiin seikkailemaan. Brunssin tyylistä nautiskeltiin yhdessä Khao San Roadin kulmilla olevassa ravintolassa ja siitä suunnattiin joen rantaan vesibussia odottelemaan. Nyt pitää kans hehkuttaa parasta appia ikinä, nimittäin maps.me:tä, joka on pelastanut meidät jo monesta tenkkapåsta, antanut ideoita ja pitänyt ihan vain rehellisesti kartalla! Lauttalaiturit ja vesibussien kulkureititkin spotattiin aamulla tuosta appsista ja kehiteltiin suunnitelmaksi mennä sellaisella tsekkaamaan Wat Arun niminen mosaiikkitemppeli. 

Laiturilla meille ehdotettiin ensin privaattia pikakyytiä pitkähäntäveneellä 800bahtin hintaan, sitten jo yksityisfirman vesibussia hintaan 40bahtia ja lopulta vielä hallituksen hyväksymää vesibussia 15bahtin hintaan. Niin ja tähän tinkaukseen taisi mennä ehkä 30 sekuntia. Venematkan ja vielä temppelin oman yhdyslautan jälkeen kiskastiinkin kuuluisat sadeviitat niskaamme vaikka taivaalla keinui vain muutama poutapilvi. Temppelissä kun ei saa kulkea topit ja minishortsit päällä, eikä tietenkään oltu varauduttu sen mukaisilla varustuksilla. Vähän ehkä häpeissäni voin kyllä myöntää että meidän hihitys ja hihhulointi ei kyllä kunnioittavuudessaan ois pärjänny edes vakava naama + shortsit + toppi -kombolle. Muutama muukin temppelikävijä taisi hörähdellä meille meidän oman ratkeilun lisäksi. 

Antoisan temppelivierailun jälkeen palattiin hostellille laittamaan ykköset päälle ja siirryttiin iltapäivän viettoon minnekäs muuallekaan kun Baiyoke pilvenpiirtäjän kattobaariin drinksuille. Ihasteltiin auringonlaskut ja ihmeteltiin pimeän tultua salamoivaa taivasta.

Illaksi oltiin varattu liput ladyboy-kabareehen, joka oli kerrassaan huvittava. En tiedä vieläkään oliko ne kaikki miehiä kun ne oli niin naisia!?? Show koostui noin 15 numerosta, joissa oli yleensä tanssia, laulua (lipsyncausta) ja näyttelemistä. Esiintyjiä oli yhteensä vähintään 40 ja esitys oli visuaalisesti ainakin todella viihdyttävä. Lipputulojen katteilla olisin ehkä sijoittanut uuteen äänentoistojärjestemään, mutta menköön tällä kertaa ihan vain rakentavana kritiikkinä. Joko mainitsin ne todella häikäisevät naisen näköiset miehet??

Tapahtumien täyteiseen päivään ehti mahtua kuitenkin myös katukeittiöitä ja hortoilua. Just niitä juttuja joita mä kaupunkeihin päästessäni rakastan. Suunnitelluissa paikoissa käyminen rytmittää päivää kivasti, mutta niillä siirtymillä kannattaa vaan unohtaa kello kädestä ja laput silmiltä.