Jos mun päivärytmi oli edellisellä viikolla noudattanut kaavaa neljältä nukkumaan, puolilta päivin ylös, oli sunnuntai-aamun herätys viiden jälkeen viimeistään tujua rohtoa siihen vaivaan. Startattiin minibussi taas liikkeelle ja ajeltiin Phangngan keskustaan munkkijahtiin. Oransseihin kaapuihinsa kietoutuneet munkit jalkautuvat joka sunnuntai-aamu kaduille kiertämään ja keräämään ruokalahjoituksia. Vyötäröllään munkit kantavat kattilamaisia teräsastioita, joihin kyläläiset laittavat ruokaa. Perinteisesti samaan syssyyn on saatettu laittaa riisit ja useammat soossit, salaatit ja höysteet. Nykyaikana astian pohjalle kuitenkin laitetaan vain riisiä ja kaikki muu pienissä suljetuissa muovipusseissaan. Riisiä tulee laittaa kolmesti, se tuo hyvää onnea ja ruokaa annettaessa ei saa olla kenkiä jalassa laisinkaan.
Kun löytämämme munkit olivat saaneet ruokansa, lähdimme nousemaan vuorenrinnettä minibussilla kohti korkealla olevaa näköalapaikkaa. Viidakon keskeltä näköalapaikalta avautui laakso, jota reunustivat jyrkät vuorten rinteet. Aurinko kutitteli aikaisimmilla säteillään mitä täällä olen kokenut. Oli utuisaa mutta jo todella kirkasta.
Sitten siirryttiin aamumarkkinoille ihmettelemään kuinka hetkessä koko kylä oli herännyt eloon. Paikka kuhisi kauppiaita ja aamuvirkkuja asiakkaita, nenään tulvi jos jonkunlaisia tuoksuja. Maisteltiin muutamia hassuja juttuja, mutta odotettiin lähinnä aamupalaa, joka meitä kuulemma odotti talolla.
Aamupalalla olikin tarjolla kaikkea kummallista. Esimerkiksi friteerattua leipätaikinaa, sticky riceä maustettuna pippurilla ja maissilla, erilaisia hyytelömäisiä kakkuja, makeutettua maissia kookoshiutaleiden kanssa, makeutettuja ituja kookoshiutaleiden kanssa sekä nuudelimaisia palloja joiden sisällä oli lihaa. Friteeratut leipäpalat Nutellan kanssa tais mennä näistä parhaiten kaupaksi, wonder why...
Ruokahetken jälkeenaskartelimme perinteistä jälkiruokaa talon rouvan kanssa. Siihen sekoitettiin kookosmaitoa, palmusokeria, kookoshiutaleita ja jauhoja. Tämä taikinanpopsija-Iitu ilmoittautui tietenkin koemaistamaan mössöä ja huh olihan se makeaa. Niinkuin valmis tuotoskin. Taikina lapioitiin palmunlehdistä tehtyihin kuoriin, suljettiin tikunpaloilla ja laitettiin grilliin. Valmis kakku oli koostumukseltaan vähän kuin puoliraaka pulla ja makukin ihan ok. Jos multa kysytään niin pulla-assosiaation myötä olisin maustanut kakkarat vielä reilulla määrällä kanelia!
Ruokailu- ja leivontatuokioiden jälkeen oli taas aika livahtaa pihapiiristä seuraaviin seikkailuihin. Tällä kertaa varustukseen kuului uikkarit ja retkikohteena vesiputoukset. Kiivettiin ensin tovi yläjuoksulle, jossa päästiin pulahtamaan yhden putouksen alle. Vesi oli ihan mahdottoman kirkasta ja ihanan viileetä. Jännityskierroksia lisäsi vähän vedessä asustelevat pikkukalat jotka tulevat näykkimään jaloista pois kuollutta ihoa! Ilmainen, mutta aika kutittava jalkahoito siis. Osa porukasta myös hyppi kalliolta veteen mutta mä en uskaltanut... pelkäsin lähinnä että mun löröt biksut livahtaa jonnekin vauhdissa enkä halunnut päätyä etsimään niitä alajuoksulle.
Uintireissun jälkeen oltiin taas ihan väsypoikki ja thai-suihkun jälkeen saatiinkin ottaa pikku nokoset ennen ruokailua ja kotiinpaluuta. Sanottiin sympaattiselle isäntäväelle heipat ja kotimatkalla piipahdettiin vielä yhdessä temppelissä, mutta olin aivan liian väsynyt ottamaan mitään vakavasti otettavaa kuvamateriaalia. Taisin kuvata thaimaalaisen jukeboxin ja vääntää omaa naamaani jossain otoksessa. Nukkumatti taisi tainnuttaakin koko porukan kotimatkalle ja palauttaa oman unirytmini pariksi seuraavaksi päiväksi vähän järkevämmille urille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti