Pari viikkoa sitten lähdettiin jälleen Bangkokiin. Tällä kertaa välietappina reissulle Kanchanaburiin, mutta yksi ilta ja kokonainen päivä ehdittiin Saran ja Even kanssa huidella menemään kun ooteltiin täydennystä matkaseurueeseen.
Oltiin saatu mahtava päähänpisto että tällä kertaa on päästävä Ikeaan. Niinpä hurautettiin kaupungin laitamille ja pidettiin sormet ristissä että meille tarjoillaan vielä lihapullia puolukkahillolla. Toiveet täyttyi ja vielä enemmänkin. Napaan mahtui myös juustokakkua ja pehmistä. Kotiin tuomisiksi napattiin puuvillalakanat (täällä päin lakanat on muuten nihkeetä tekokuitua) ja sadetakit, jotka seuraavana päivänä osoittautui hyvin käytännöllisiksi!
Seuraavana päivänä suunnattiin seikkailemaan. Brunssin tyylistä nautiskeltiin yhdessä Khao San Roadin kulmilla olevassa ravintolassa ja siitä suunnattiin joen rantaan vesibussia odottelemaan. Nyt pitää kans hehkuttaa parasta appia ikinä, nimittäin maps.me:tä, joka on pelastanut meidät jo monesta tenkkapåsta, antanut ideoita ja pitänyt ihan vain rehellisesti kartalla! Lauttalaiturit ja vesibussien kulkureititkin spotattiin aamulla tuosta appsista ja kehiteltiin suunnitelmaksi mennä sellaisella tsekkaamaan Wat Arun niminen mosaiikkitemppeli.
Laiturilla meille ehdotettiin ensin privaattia pikakyytiä pitkähäntäveneellä 800bahtin hintaan, sitten jo yksityisfirman vesibussia hintaan 40bahtia ja lopulta vielä hallituksen hyväksymää vesibussia 15bahtin hintaan. Niin ja tähän tinkaukseen taisi mennä ehkä 30 sekuntia. Venematkan ja vielä temppelin oman yhdyslautan jälkeen kiskastiinkin kuuluisat sadeviitat niskaamme vaikka taivaalla keinui vain muutama poutapilvi. Temppelissä kun ei saa kulkea topit ja minishortsit päällä, eikä tietenkään oltu varauduttu sen mukaisilla varustuksilla. Vähän ehkä häpeissäni voin kyllä myöntää että meidän hihitys ja hihhulointi ei kyllä kunnioittavuudessaan ois pärjänny edes vakava naama + shortsit + toppi -kombolle. Muutama muukin temppelikävijä taisi hörähdellä meille meidän oman ratkeilun lisäksi.
Antoisan temppelivierailun jälkeen palattiin hostellille laittamaan ykköset päälle ja siirryttiin iltapäivän viettoon minnekäs muuallekaan kun Baiyoke pilvenpiirtäjän kattobaariin drinksuille. Ihasteltiin auringonlaskut ja ihmeteltiin pimeän tultua salamoivaa taivasta.
Illaksi oltiin varattu liput ladyboy-kabareehen, joka oli kerrassaan huvittava. En tiedä vieläkään oliko ne kaikki miehiä kun ne oli niin naisia!?? Show koostui noin 15 numerosta, joissa oli yleensä tanssia, laulua (lipsyncausta) ja näyttelemistä. Esiintyjiä oli yhteensä vähintään 40 ja esitys oli visuaalisesti ainakin todella viihdyttävä. Lipputulojen katteilla olisin ehkä sijoittanut uuteen äänentoistojärjestemään, mutta menköön tällä kertaa ihan vain rakentavana kritiikkinä. Joko mainitsin ne todella häikäisevät naisen näköiset miehet??
Tapahtumien täyteiseen päivään ehti mahtua kuitenkin myös katukeittiöitä ja hortoilua. Just niitä juttuja joita mä kaupunkeihin päästessäni rakastan. Suunnitelluissa paikoissa käyminen rytmittää päivää kivasti, mutta niillä siirtymillä kannattaa vaan unohtaa kello kädestä ja laput silmiltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti