Bangkok-päivän jälkeen oltiin saatu reissuvahvistukset Keijl ja Janakin maisemiin ja perjantaina suunnattiin Keijlin äidin luo Suphan Buriin. Keijl on siis thai, mutta asunut lähes koko elämänsä Hollannissa, mutta hänen äitinsä on kuitenkin muutamia vuosia sitten palannut takaisin Thaimaahan. Keijl pyysi meidät mukaan kylään ja halusi viedä meidät myös Kanchanaburiin ja Erawanin vesiputouksille.
Bangkok jäi kaatosateen alle kun me istahdettiin parin tunnin matkalle minibussiin. Perillä meitä oli vastaanottamassa Kejlin äiti ja maailman suloisin pikkusisko. Käytiin kiertämässä paikalliset markkinat, joilta ostettiin myös ruokaa illaksi. Iltaa veitettiin talolla, jossa katseltiin pikkuprinsessan ohjelmanumeroita ja syötiin illallista. Maistoin heinäsirkkaa!
Seuraavaksi päiväksi oltiin vuokrattu oma minibussi joka vei meidät Erawanin putouksille ja sen jälkeen Kanchanaburiin. Meille sattui tosi nätti sää ja lähdettiin innolla kiipeämään vesiputouksen tasolta seuraavalle. Aluksi tie oli vielä laatoitettua nättiä käytävää, mutta mitä korkeammalle päästiin, sitä enemmän sai loikkia kivien seassa ja liukkaalla mutamaalla. Eve ja Sara pääsikin ylimmälle eli seitsemännelle tasolle, josta kuulemma oli mahtavat maisemat. Me muut jäätiin seuraamaan mun säälittävää uintiyritystä johonkin kuudennen ja seitsemännen tason välimaastoon.
Tiesin edellisen vesiputousuinnin jäljiltä, että vedessä on varmasti kala jos toinenkin näykkimässä. Ja ajattelin että tämä pätee vain niihin pikkukaloihin mitä viimeksi olin nähnyt. Pulahdin innoissani uimaan ja ajattelin kuinka parasta onkaan uida reilun tunnin hikisen kiipeämisen jälkeen! Tipahdin kuitenkin aika lujaa onneni kukkuloilta kun röyhkeät kalat kävi kiinni. Näykkäys sieltä sun täältä ja taisin kiljahdellessani ja loikkiessani rantaa kohden olla hyvä näky. Ou mai. Lampareessa olevat kalat olivatkin reippaasti kookkaampia kun edellisessä paikassa. Siinä sitten ihailtiin maisemia ja turkoosia vettä jonkun kannon päältä.
Illaksi suunnattiin Kanchanaburiin ja löydettiin sopuhintainen mukava majatalo mukavalta alueelta. Käytiin katsastamassa myös kuuluisa Kwai joen silta ja nähtiin juuri Bangkokiin suuntaava junavuoro ylittämässä sitä. Sillasta kertova fakta ja fiktio on ilmeisesti aika sekoittunutta, mutta hyviä tarinoitahan voi kuunnella aina. Sillasta on myös tehty nimeään kantava elokuva, mikä kiinnostaisi nyt nähdä.
Keijlin luottotaksikuski Bangkokista oli sattumalta lähialueilla myös samana päivänä ja halusi ehdottomasti viedä meidät ystävänsä ravintolaan syömään sammakon koipia! Niinpä pynttäydyttiin ja sullouduttiin kaikki viisi tyttöä auton kyytiin. Tilattiin pöytä täyteen kaikkia herkkuja ja syötiin taas thai-tyyliin jakamalla kaikki annokset. Sammakon koivet oli paikan erikoisuus ja kuultiin että päivässä ne myy noin 600-800 sammakkoa, jotka tulee ravintolan omalta farmilta - suoraan takapihalta. Omistaja toi meille yhden sammakoista näytille ruokailun jälkeen!
Istuttiin vielä iltaa hostellin lähetyvillä olevassa baarissa. Kanchanaburi houkuttelisi vielä. Tavattiin joitain vapaaehtoistyöntekijöitä, jotka tulee usein viikonloppuisin lomailemaan Kanchanaburiin. Kaupungin meininki kieltämättä vaikutti erittäin leppoisalta ja raukealta. Fiilis oli ihan eri tavalla rentoutunut kuin Phuketin rannoilla.
Sunnuntai kului matkustaessa. Ensin parin tunnin bussimatka Bangkokiin, kyyti lentokentälle ja lento Phuketiin. On hassua, kuinka paikka minibussissa (200km), matka taksilla lentokentälle (20km) ja olut (33cl baarissa) voivat kustantaa saman verran. Noin 100 bahtia eli 2,5 euroa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti