Hullujen haaveet

Tapasimme Bangkokissa hollantilaisen pojan, joka on reissannut ympäri maailmaa nyt neljä vuotta. Hän kertoi, että Euroopassa on helpompaa tulla toimeen ilman rahaa kuin Aasiassa. Hänellä ei ole enää mitään varsinaista kotia, vaan hänen kotinsa on maailmalla ja unelmansa omassa purjeveneessä maailman merillä. Pojan äiti ja sisko olivat seuraavana päivänä saapumassa Bangkokiin tapaamaan häntä. Hän kertoi saavansa säännöllisesti rahaa kotimaastaan, ja tekevänsä välillä pieniä kirjoituksia johonkin lehteen tienatakseen vähän lisää. Kaikessa runollisuudessaan tarina sai minutkin miettimään kuinka mahtavaa toisaalta olisi vain heittäytyä tuommoiseen vapaaseen elämäntyyliin. Kulkea paikasta toiseen ilman huolta tai tiukkoja matkasuunnitelmia. Mutta neljä vuotta, eikä loppua näy?

Vaatii aikamoisen mielenkeveyden ajelehtia päivästä ja vuodesta toiseen, paikasta toiseen, vailla kiintopistettä, vailla ympärillä pysyviä ihmisiä ja vailla jokapäiväisiä rutiineja. Ja kuinka itsensä saa tuntemaan merkitykselliseksi, kun on kuitenkin jonkinlainen turistin ja paikallisen asukkaan välimuoto. Työlupaa ei ole ja viisumikin raukeaa aina lopulta, jolloin paikkaa on vaihdettava. Vaikka yleensä julistankin menemään, että ulkomailla asuminen ja matkustaminnen ovat mielestäni parhaita asioita mitä ihminen voi elämässään tehdä oman elämänkatsomuksensa vuoksi, omaan elämäntyyliini ei kuitenkaan mahtuisi noin huoleton meno. Ja mitä sitten kun reissu loppuu?

Eräänä päivänä silmäilin myös Facebookin uutisvirtaa, josta silmiin pomppasi lainaus Humans of New Yorkin -sivuston perustajalta, että "on olemassa paljon ihmisiä, jotka käyttävät unelmiensa seuraamista tekosyynä sille, ettei heidän tarvitse työskennellä, mutta todellisuudessa unelmiensa seuraaminen nimenomaan tarkoittaa paljon töitä". Tässä kohtaa taisin hymähtää ääneen. Hollantilaispojan kohtaaminen oli laittanut ajatuspyöräni pyörimään ja sitten tuli tämä lausahdus joka sinetöi ajatusketjani aika hyvin. 

Mun tapa on ollut aina mennä aikalailla täysillä ja pää kolmantena jalkana niin töissä, koulussa kuin vapaa-ajallakin. Nautin siitä kun saan tehdä asioita ja kun saan jotain aikaan. Musta on tärkeää että asioilla on jokin merkitys ja yleensä asiat joihin motivaationi ei riitä, jäävätkin tekemättä. Tälläkin hetkellä mulla on hullut suunnitelmat vielä seuraavien vuosien varalle kun toinen koulupaikka odottaa jo ensisyksyssä. Toiveena se, että joku päivä tekisin unelmatyötäni ja toisen koulun avulla ehkä joskus pääsenkin sinne. Olenpa joskus saanut myös huutia siitä, että olen liian vaativa ja haluan kaikenlaista. Mutta haaveiluhan on ihan oikein. Ja unelmiensa eteen ahkeroiminen ja saavuttamistaan asioista nauttiminen ei pitäisi olla keneltäkään muulta pois.

Hollantilaispoika jäi Bangkokiin kun me suunnattiin Suphan Buriin. Toivottavasti tyypin reitti elämässä on antoisa ja mielenkiintoinen - toivottavasti hän saa purjeveneensä ja elää unelmaansa. Hollantilaisen puolustukseksi pitää vielä todeta, että nostan kyllä hattua. Tuommoiseen reissuelämään heittäytyminen vaatii rohkeutta ja hyvää asennetta kaikkeen, mitä tapahtuu.