Vegetarian Festival - parade

Viime keskiviikkoaamuna koitti Vegetarian festivaalin tokavika päivä. Koulu järjesti meille bussikyydin Phuket Towniin, festareitten ytimeen, aamulla kello seitsemältä. Paikan päälle päästyämme asetuimme tien reunaan odottelemaan alkavaa paraatia. Joka aamu koko festivaalin ajan järjestetään paraati, jonka pääosassa ovat lähialueiden kylien lähettämän "valitut" jotka pukeutuvat koristeellisiin kiinalaishenkisiin vaatteisiin ja päähineisiin tai joiden ihot saatetaan koristella koristeellisilla neuloilla. Nämä henkilöt lävistävät poskensa tai jopa kielensä mitä kummallisimmilla esineillä ja kävelevät useamman kilometrin kulkueessa, esineet suussaan. Verta ei ihan hirveästi näy, mutta lävistämisen voisi kuvitella olevan erittäin kivuliasta. Kuulemma näin ei kuitenkaan ole, sillä henget ottavat valitun valtaansa tässä rituaalissa, eikä hän tunne mitään. 

Kun kulkue sitten alkoi olin hetken aikaa ihan shokissa, että mitä tapahtuu. Selkeästi lähinnä vain miehet osallistuvat lävistysperinteeseen, suurin osa naisista ei. Tarinat lävistettyjen transsista pitivät kuitenkin paikkansa. Monet lävistetyt pudistelivat päätään tiuhaan tahtiin tai kääntelivät silmiään niinkuin olisivat riivattuja. Thaimaalaiselle hyvin normaali olemus on vieno hymy, tai ainakin hyväntuulinen ilme ja rauhallinen olemus, mutta tämä näky oli jotain aivan muuta kummallista. Varsinkin naispuolisten valittujen kädet elivät täysin omaa elämäänsä huitoen oudosti ja jotkut eivät kävelleet laisinkaan, vaan ikäänkuin tanssien hyppivät eteenpäin. Kylänsä valitulla oli yleensä ihmisjoukko takanaan, jotka pitivät huolta jos hän meinasi kaatua tai tarvitsi apua.

Kulkueen tien varrelle ihmiset olivat pystyttäneet pieniä alttareita, joihin valittu seurueineen saattoi pysähtyä rukoilemaan ja kunnioittamaan henkiä ennen matkan jatkumista. Meidän oli tarkoitus liittyä kulkueeseen myös loppuvaiheessa. Yksi yliopiston bussikuskeista oli tänä vuonna (kuten joinakin edellisinäkin vuosina) mukana lävistettävänä. Liityimme ilmeisesti vähän hänen taakseen yliopiston plakaatin kanssa marssimaan reilun parin kilometrin mittaista tietä, joka vielä läpi kaupungin.

Meininki oli aika huumaava. Ihmiset tien reunalla joko hymyilivät ja näyttivät iloisilta tai sitten hartailta ja totisilta. Ilmeisesti näille festareilla olennaisia olotiloja voi kymmeneen päivään mahtua laidasta laitaan. Silloin tällöin jalkoihin viskottiin papatteja - hyvää onnea tuomaan ja karkottamaan pahoja henkiä. Katujen varsilta meille myös tarjottiin juotavaa ja syötävää ja ihmiset näyttivät olevan innoissaan ja ihmeissään kun niin monta farangia - ulkomaalaista - oli liittynyt kulkueeseen. Pakollisena varusteena oli tietenkin valkoiset vaatteet, mutta sen lisäksi myös hengityssuoja papateista lähtevän savun varalle sekä korvatulpat papattien paukkunalle.

Vegetarian festivalin paraatin kokeminen oli kyllä jotain todella ainutlaatuista. Kannatti herätä aikaisemmin ja jälkiviisaana mietin, että olisinpa ravannut festivaaleilla vaikka joka päivä. Keskiviikkoiltana ehdittiin jo lentää Bangkokiin, mutta torstai-illan festivaalin päättäjäiset olisivat todellakin olleet jotain kokemisen arvoista. Torstai-illan menolle yleisnimitys kulki termillä "war-zone" jolloin meno on kuulemma aivan sekaisin. Ilotulitteita ja papatteja ammutaan yhtä mittaa Phuket Townin alueella ja ihmiset riehuvat ja säntäilevät sinne tänne. Ihmiset verhoavat itsensä viimeisen kerran valkoisiin vaatteisiin - tällä kertaa hiuksiaan ja kasvojaan myöten, koska sotatanner on täynnä ruudin käryä ja pamahtelevia palavia papattisattumia. No, Bangkok/Suphan Buri/Kanchanaburi oli myöskin antoisa kombo, josta lisää taas vähän myöhemmin!