Kolmantena päivänä sää ei enää ollut kohdillaan samoin kun edellisinä auringonpäivinä. Yrityksemme päästä Cape Otwayn majakkavierailulle vesittyi hyytävään vesisateeseen ja sadetakittomuuteen. Ehkä ihan pikkuisen suolaiseen lipun hintaankin. Päätettiin elää onnellisina ilman ja jatkaa matkaa kärjen länsipuolelle.
Länsipuoli niemenkärjestä onkin vähän toisenlainen muodostelma kuin biitsien ja vehreyden täyttämä itäpuolisko. Tie mutkittelee, nousee ja laskee vielä ihan yhtälailla mutta törmä merelle on jotenkin karumpi. Punaisena hohtavat kerrostuneet kiviset ja melkein pystysuorat seinämät rajaavat meren maasta. Pudotus on korkea ja pitkin rannikkoa löytyykin kuuluisia kivimuodostelmia.
Kaksitoista apostolia, jossa suuria kivelohkareita törröttää muutamien kymmenien metrien päässä rannasta perättäin ja London Bridge joka on valtava sillan näköinen kivimuodostelma hieman apostolien jälkeen.
Tuuli rannikolla oli ihan järkyttävä. Posket läpätti ja vedet puski ulos silmistä. Kaikki irtonainen oli karata tuuleen - ellei itsekin. Oli pakko ajatella että pysyyhän nyt jalat maassa. Vaikka naurettavalla varustuksellamme (kaikki t-paidat ja pitkähihaset, sukkahousut ja leggingsit päällekäin) juuri ja juuri tarkenimme rajussa viimassa, iloitsin jotenkin tuosta rajusta luonnonvoimasta.
Siinä tunsi itsensä todella pieneksi ja voimattomaksi. Tuulen tuiverrus antoi jotenkin paremman käsityksen myös kyseisistä maisemista. Miten ne on just sellaisia. Miksi näkymä ympärillä on niin karua ja kasvusto ihan vaivaista ja haaleaa - kuin tundraa.
Great Ocean roadilla onkin ihan hullua, kuinka vaihtelevaa ympäristö on. On sademetsää, bambumetsää, eukalyptuspuuta, havuja ja palmuja, aroa, vehreää viljelyspeltoa ja herkän näköistä tuulenpieksemää vaivikkoa.
Pienen happihyppelyurheilusuorituksen jälkeen tuppasi maistumaan ylihinnoiteltu suklaa läheisestä kioskista ja sitten käännettiin auton lämmitin täysille. Ajatukset kuorrutettuna taas semmoisilla mitä vittua -pohdinnoilla, kun olipas taas aika uskomatonta. Sitten ajettiin välissä pieneen kalastajakylään Port Cambelliin ja syötiin entisellä huoltoasemalla elämämme parhaat fish&chipsit.
Illalla saavuttiin Warrnambooliin ja etsittiin saman tyypin pitämä hostelli, jossa oltiin toissayönä yövytty Torquayssa. Markettishoppailtiin hyvät illallispöperöt ja nautittiin ne hostellilla. Levittäydyttiin isolle punaiselle sohvalle ja hörpättiin posliinimukeista halpaa viiniä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti