Koh Phi Phi venematka

Toinen päivä Koh Phi Phillä valkeni ja oltiin buukattu koko porukalle venematka. Listalla oli lounasta, hedelmiä, apinaranta, viikinkiluola, snorklausta laguunilla sekä Maya bay beach aka THE BEACH aka se ranta jolla jotain James Bondia ja The beach leffat on filmattu. Noh. Heti alkuun kävi ilmi että ei lounasta nyt ainakaan kello kaksi heti veneelle päästyä syödä vaan vasta paluumatkalla auringonlaskua katsellessa ja hedelmiäkin sitten vasta jälkkäriksi. Noh ajattelin että 'mai pen rai' -niinkuin täällä sanotaan. It's ok, everything is gonna be fine, don't worry ja sitä rataa.

Apinapainia

No se Monkey beach. Apinarannalla oli apinoita, osa söpöjä ja hupsuja, osa semisti päällekäyviä joten säntäilin aina välillä rantaveteen niitä karkuun. 

Viikinkiluola

Viikinkiluolaan ei ole päässyt turistit enää moneen vuoteen, mutta siellä on kuulemma hienoja seinämaalauksia. Ihmeteltiin luolassa asuvien ihmisten kepeistä kyhäämää laituria siis luolan suulta paatista käsin. Vesi oli turkoosia jee!

Sitten päästiin laguunille missä oli tunti aikaa snorklailla ja kanotoida. Tästä kohtaa tai veden alta ei löydy mitään kuvia, mutta kuvitelkaa sinistä vettä. Harmikseen vesi oli kuulemma vaan niin matalalla sinä päivänä, että koralleita ei päässyt kunnolla katsomaan (yllätysyllätys niinkuin jokainen muukin iltapäivä), mutta hienoja ja värikkäitä kaloja kuitenkin nähtiin. 

Tässä vaiheessa mun huumoritasot laski kuitenkin aika alas, koska kuluneesta merimatkasta olin tullut aika merisairaaksi. Uiminen vähän helpotti pyörivää oloa, mutta tunnin polskimisen jälkeen yllättänyt nälkä taas oikeestaan vaan pahensi sitä. Välillä mietin että miksi oon tämmönen herkkis??? Tarkoitan, että kulttuurishokit ja koti-ikävät loistaa poissaolollaan, mutta sitten taannun kaksivuotiaan tasolle kun mahassa heittää ja vintissä melkein pimenee. Kiukuttaa ja kenkuttaa eikä mikään tunnu toimivan. Kinusin muutaman ananaksen palan kuitenkin paatin kokilta viittomakielellä ja näyttelijäntaidoillani ja sitten olin taas hitusenverran enemmän good to go.

Maya bay beach ja hiekkapolulla

THE entrance...

Viimeinen rasti oli Maya bay beach, jonne päästäkseen piti kuitenkin selvitä aika liukkaasta kivikkoisesta rannasta ja pienestä kiipeilystä. Tuon luonnonmuodostaman portin takana avautui aika nätti polku joka johti rannalle. Koska heikotuksissani ja kiukuissani olin viimeisiä rannassa, päädyin kulkemaan polun itsekseni rantaan ja se oli kyllä päivän paras hetki. Korallihiekkaa jalkojen alla ja viidakko pään päällä, siinä mää olin yksikseni hiljaisessa thaimetsässä, polun varressa, bikinit ja märkä teepaita päällä. Ranta sijaitsi valtavassa lahdelmassa ja hiekka oli valkoisinta ja hienojakoisinta mitä koskaan oon nähny. Pesi kyllä Nizzan biitsin mennen tullen (if you know what I mean).

Saapuminen satamaan

Miehistö oli jätjestänyt kaikkien kengät sieviin riveihin loppumatkasta

Paluumatkalla sitten ihmeteltiin hämärtyvää iltaa ja valtavaa kuuta. Syötiin vihdoin ja rauhoituttiin hieman ennen illan rientoja. Sanottiin kiitokset ja heipat meidän mukaville oppaille ja olin ylpeä itsestäni että kuitenkin jaksoin nauttia kaikista aktiviteeteista merellä kaikesta huolimatta. Salaa pikku taputus omalle olalle ja valmistautumaan iltaan.