Bangkokvisiittimme kolmantena päivänä tehtiin päiväretki Thaimaan vanhaan pääkaupunkiin Ayutthayaan. Kaupunki sijaitsee noin 80km päässä Bangkokista ja se ehti olla Thaimaan pääkaupunki yli 400 vuotta ennen kuin burmalaiset vuonna 1767 hyökkäsivät ja tuhosivat sen jonka jälkeen kaupunki hylättiin.
Meidän kierroksellemme osui pääasiassa temppeleitä, joita Ayutthayassa on paljon. Suurin osa temppeleistä on raunioitunut erittäin pahasti, mutta hyvinsäilyneitä osia katsellessa voi kuvitella millaisessa loistossa paikka on aikanaan ollut. Temppelialueet levittyvät yleensä todella laajalle ja siinä mielessä nämä uskonnolliset paikat poikkeavat länsimaisesta kirkko-käsityksestä, jossa kirkko on yksi yhtenäinen rakennus.
Temppeliraunioilla kohoaa useita chedejä eli ylöspäin suippenevia rakennuksia. Chedit (tai stupat) on rakennettu reliikkien hautaamista varten. Ensimmäiset chedit ovat oletettavasti olleet buddhan maallisten jäännösten hautapaikkoja ja tarinan mukaan niitä on ollut kahdeksan tai yhdeksän haudattuna eri puolille.
Varattiin retki yhdeltä matkanjärjestäjältä netistä ja liikkuminen paikasta toiseen tapahtui minibussilla. Kyyti nouti meidät perjantai-aamuna hotellin ovelta ja ajomatka Ayutthayaan kesti vajaan pari tuntia. Sama bussi kierrätti meitä koko päivän mikä oli tosi kätevää, koska saatiin jättää reissureput koko päiväksi bussiin. Perjantai oli meidän hostellinvaihtopäivä ja vähän jänskätettiin, että kuluuko koko päivä kuusi lisäkiloa selässä. Onneksi ei, ja saatiinpahan kyyti vielä uuden hostellin kulmille päivän päätteeksi. Puolenpäivän aikaan saatiin myös lounas jossain jokivarsikuppilassa - perus setti riisiä ja jotain kastikkeita ennenkuin matka taas jatkui.
Päiväretki oli erittäin onnistunut ja oli mahtavaa päästä tutkailemaan satoja vuosia vanhoja paikkoja, oli koko ajan mielessä yksi miinus mistä oikeastaan kaikki tähänastiset turistikohteet ovat mielestäni kärsineet. Nimittäin infotaulut! Euroopassa kierrellessä kaikenmaailman mestoissa selvitetään lyhyillä kuvaavilla teksteillä paikan, asian tai esineen historiaa ja tarkoitusta, jolloin ainakin mun mielestä on helpompi sitten jälkeenpäin muistella paikkoja ja erotella ne mielessään. Tuollakin saiteilla olisi ollut hurjan mielenkiintoista lukea jostain, että mitä - miksi - ja milloin ko. paikassa on tapahtunut. Jälkeenpäin voi toki lueskella wikipediaa ja historiaa netistä, mutta olisi paljon mielekkäämpää uppoutua siihen samalla kun katselee sitä käsittämättömän kokoista ja koristeellista kivikasaa.
Siistiä oli kuitenkin nähdä, että temppelit edustivat vähän erilaisiakin tyylisuuntia. Kaupungin neljäänsataan kukoistusvuoteen kuitenkin ehtii mahtua paljon tyylisuuntia ja aikakausia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti