Viime viikolla alkoi iskemään hirveä Phuket ahdistus. Säät oli ollu sateiset jo monta päivää ja laskeskeltiin että neljä viikkoa on nyt tullut sompailtua tätä saarta ympäriinsä ja reissukuume oli lähtenyt nousuun. Vaihtoehtoina puntaroitiin Khao Lakia ja James Bond saaria, joista kuitenkin päädyttiin Khao Lakiin. Hotels.comista löytyi houkuttelevan näköinen hotelliresortti josta irtosi bungalowityylinen hotellimajoitus meren lähettyviltä 10€/hlö/yö hintaan. Sivuston mukaan huone oli 80% alennuksessa, huh. Käytössämme oli hotellin kaksi uima-allasta ja aurinkotuolit, aamiainenkin kuului hintaan, joten ihan kelpo tarjous napattiin.
Matkaan lähdettiin keskiviikkopäivällä urheasti vaikka taivaalta tuli vettä kaatamalla. Ensimmäinen etappi oli skootterimatka Phuket Towniin, jossa määrä oli suunnistaa bussiasemalle. Sonnustauduttiin sadeviittoihin ja tulvivia katuja köröteltiin liki puolisen tuntia kahden repureissaajan kuormittamalla skootterilla. Pysäköitiin skootteri 24h auki olevan kioskin eteen ja pistettiin sormet ristiin että löydetään se vielä parin päivän päästä paikaltaan.
Löydettiin bussiasema lähettyviltä lopulta paikallisten neuvojen avulla, joista viimeinen vielä neuvoi oikoreitin yhden talon käytävän läpi. Saavuttiin juuri sopivasti bussille sillä se oli sillä minuutilla starttaamassa. Kuski ja apupoika naureskelivat meidän märille olemuksille ja hoputtivat sisään. Aikamoinen tuuri kävi ajoituksen kanssa, sillä meillä ei ollut bussiaikatauluista oikein mitään käryä.
Bussissa köröteltiin reilu pari tuntia kunnes saavuttiin kohteeseen. Apuna oli mun lataama maps.me sovellus, jota suosittelen muuten kaikille reissaajille. Siihen saa ladattua haluamiensa maiden (vaikka kaikkien) kartat, jotka sitten toimii offlinetilassa. Karttaan voi pinnailla koordinaattien tai osoitteen perusteella paikkoja ja gprs paikannuksen avulla näkee missä itse liikkuu. Tämän avulla tajuttiin istua bussissa vähän pidemmälle ja jäätiin juuri oikeassa risteyksessä pois. Muuten kuski ois tiputtanu meijät jo pari-kolme kilsaa aiemmin matkasta.
Resortti oli ihan mahtis. Luvatut kaksi uima-allasta löytyi, henkilökunta oli ystävällistä ja huone todella siisti. Aamupala oli todella maittava vaikka harmikseen nukuttiin toisena aamuna pommiin siitä.... ketutti. Tulipahan kuitenkin room servicekin testattua ja hinta-laatusuhde oli kohdillaan siinäkin ja mahan täytyttyä pahimmat känkkäränkät karisi pois.
Mitä Khao Lak sitten tarjoaa low seasonin matkaajalle? Rauhaa, rauhaa ja rauhaa. Ihmisiä on liikkeellä todella vähän. Lähinnä pariskuntia ja perheitä, joista öööö kaikki taisivat olla saksalaisia. Bongattiin yhdet kivat markkinat joilla konkoiltiin pari tuntia ekana iltana. Tarjolla on myös hyviä ja vaihtelevia ruokapaikkoja, tosin turistikiskurihinnoin, mutta maittoipahan reissun aikana ainakin thairuuan lisäksi intialainen ja meksikolainen sapuska. Hierontamestaa löytyy joka kulmalta ja viihtyisän näköisiä kahviloitakin. Illalla auki oli muutama baari, joissa kaikissa tuntui olevan 99 bathin happy hour ja asiakkaita muutama hassu. Näistä testiin pääsi kaksi ja kyllähän päivän päätteeksi aina parit mojitot maistui.
Sadepilvet huolehtivat paskasta säästä, muttei annettu sen pahemmin haitata. Nautittiin Khao Lakin annista se mikä pystyttiin ja rentouduttiin hotlalla jos taivaan anti oli liian ylitsevuotava. Reissun tragedia kuitenkin koettiin kuitenkin torstai-iltapäivänä noin kello 17, kun mentiin merenrantaan kävelylle ja vähän kuvailemaan. Oltiin just asettautumassa menestyksekkääseen selfieposeen takanamme lainehtivan meren kanssa, kun isompi aalto tuli ja pyyhkäisi meidän laukut mukaansa. Oltiin asetettu ne jonkun hassun betonimöhkön päälle 2-3m siitä, mihin aallot lyö.
Virhearvio. Silmän räpäyksessä musta ja Evestä irtosi kauhistunutta kiljuntaa ja säntäilyä. Siinä hötäkässä tajusin etten myöskään pitele enään kädessäni rakasta iPhoneani vaan että se on meren vietävänä.... Voi itkujen itku ja surkujen surku. Poimin nopeasti puhelimen kuitenkin rantavedestä, sammutin sen, järkytyin ja reippaana tyttönä hotlalle päästyäni väänsin kunnon itkutkin. Puhelin kuivattiin ja toiveikkaana suljettiin riisipussiin vielä kuivumaan lisää. Epätoivosta huolimatta yllätyin tänään suuresti kun löin sim-kortin takaisin paikalleen ja painoin virtanappia. Puhelin heräsi ja toimii moitteettomasti?? Nyt epäuskoisen pessimistisenä katselen ja odottelen milloin Andamanmeren suolat alkaa hapertaa puhelinta ja se antaa lopullisesti periksi.
Jos nyt pyyhitään laskuista puhelinhorror, oli Khao Lak ihan jees mesta varsinkin rentoutumiseen. Lähistöltä löytyy myös luonnonpuistoa, jossa on kuulemma pari kivaa trekkailureittiä, joille paremman sään tullen haluaisin palata. Bussimatka Phuketista Khao Lakiin maksaa kuitenkin vain 100 bathia ja takaisinpäin tullessa liftattiin eli ilmainen.
Kuvat on mun merestä ongitusta puhelimesta <3333
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti