Eilen mulla oli semmonen elämänrymimuutosvaihde silmässä, jonka aloitin "takaisin ruotuun" -päivällä, vaikka ehkä seuraavasta päivänkulun selostuksesta ei sellaista kuvaa kukaan varmaan saakkaan (ei se mitään, en minäkään). Koska viimeiset pari viikkoa on kulunut enemmän tai vähemmän meiningillä 'liian myöhään nukkumaan, liian myöhään sängystä ylös' oli aika alkaa saamaan asiaan muutos. Torstaina kosiskelin nukku-mattia jo yhden aikaan yöllä (!) ja aamulla herätyskello pärähti soimaan yhdeksän aikaan.
Päivän suunnitelmaan kuului aamupalan jälkeen pyrähdys kuntosalille. Tein kunnon tehotreenin käsille ja keskivartalolle, mutta jossain kohtaa huomasin pienen kaktuksen kutittelevan kurkussa. Pieni manaus, päänpudistelu ja järkeilytuokio. Ehkä siellä ei ole oikeasti mitään, korkeintaan vettä väärässä kurkussa. Kroppa toimii kuitenkin normaalisti ja treeni rullaa.
Pyörähdys kotona ja sitten suuntaus kreisille skootteriajelulle kohti Paradise beachia, jonka koordinaatit meillä oli hallussa vaan kuulopuheiden perusteella. Tällä kertaa hypättiin Even kanssa saman skootterin selkään, koska tarkoitus oli saada takapenkiltä käsin huikeeta gopro-matskua. Sitähän saatiinkin. Matka taittui eka Patong Beachille päin jonne mentäessä pitää ylittää pari jyrkkää mäkeä. Korkeimman mäen päällä kaikki autot ja skootterit aina tööttäilee ja samalla muistan elävästi tarinan mitä iskä aina kertoo. Autokoulun teoriakokeessa siltä oli kysytty, että pitääkö mäen päälle saavuttaessa antaa äänimerkki ja se oli piruuttaan päättänyt vastata kysymykseen että tottakai, jota sitten autokoulun ope ei ollut kauheasti arvostanut. Terkkuja sinne iskälle, jossain puolella maailmaa ihmiset ihan tosissaan tööttäilee mäen päällä!
Luultiin että hurjimmat mäet on jo takana päin mutta mitäs sitten. Viimeiset pätkät rannalle oli semmosta vuoristorataa, että toisen oli lopulta käveltävä. Alamäki meinas olla niin jyrkkä, että jarrut pohjassa kahden ihmisen nitkuttelu alaspäin oli kohtalaisen epämiellyttävää. Paluumatkalla sen mäen ylöskäveleminen oli sitten taas aika ponnistelun takana siihen asti, että skootteri jaksoi vetää kahta kerrallaan.
Rannalla avautui kuitenkin ihan hulppeet maisemat. Melkein tyyntä, turkoosia vettä, ja hiekkaa. Rantaa reunustivat kivikot ja palmupuut ja tämän yksityisen rannan 100 bahtin (n.2,5€) sisäänpääsymaksuun sisältyi aurinkotuoli, vessat ja suihkut. Henkilökuntaa pyöri ympärillä ja omalle tuolille ois saanu tilata edullisin hinnoin ruokaa ja juomaa. Ens kerralla jätetään kyllä lounaat kotikuppilassa väliin ja suunnataan heti aamusta tonne paistattelemaan päivää ja nautitaan palvelusta ihan kunnolla.
Illalla suunnistettiin vielä Phuket Towniin haukkailemaan illallista mageeseen ravintolaan viewpointin kupeeseen. Hinnatkin oli aika mageet... maksoin ehkä nelinkertasesti verrattuna siihen, mitä normaalipaikoissa missä syödään. Mutta vertailunvuoksi kunnon pihvi irtoaisi n. 12eurolla - ehkä syön senkin vielä joskus. Navat pömpöllä ihailtiin vielä kaupungin valoja ja Vegetarian festivaleilta kantautuvia ilotulituksia.
Kaktus kurkussa kuitenkin alkoi illan myötä voimistua ja päätin jäädä yksin kotiin nyhväämään kun muu porukka päätti vielä suunnata Bangla-roadille eli Patong beachillä sijaitsevalle kreisibailukadulle. Harmittelin enemmän sitä etten viitti seuraavana aamuna lähteä revittelemään bootcampille, jota on taas pari viikkoa tullu odoteltua. Vähän skypepuhelua kotiinpäin, jonka jälkeen uppouduin pariksi tunniksi etuovi.comiin ja lainalaskureihin. Oivoi mua. Nyt sitten heräsin uuteen päivään kurkkukivun kanssa. Pitää lähteä hakemaan vähän inkivääri-lime-hunajatee -aineksia kaupasta pikkuhiljaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti